tiistai, 31. tammikuu 2017

Paistaa se Aurinko risukasaankin

Aamulla oli kaikki hyvin, nyt vituttaa. Vai miten se meni?

 Jostain kumman syystä nyt illalla iskivät taas kivut. Kai tuota olisi pitänyt osata odottaa.

Viime viikonloppuna ystävättäreni kyläili meillä, oli hauskaa, ja oli mukava tavata hyvää ystävää pitkästä aikaa. Kuitenkin tuo sosiaalisuus väsyttää. Siis oikeasti, fyysisesti väsyttää. Laskeskelin nimittäin, että nukuin sosiaalisuuden jälkeen kahden vuorokauden aikana 33 tuntia!

 Olisi tietysti pitänyt arvata, että väsymys enteilee kipuja. No enpä arvannut. Nyt kuitenkin sattuu.
 Piti ihan pyytää miestä ottamaan valokuva selästäni, että näkisin onko selkäranka jotenkin enemmän oudosti vääntynyt kuin yleensä. Tuntui ja tuntuu siltä kuin selkäni olisi jotenkin aivan kummallisesti mutkalla, vaikka miten suorassa seisoisin tai istuisinkin.
 Polvet ovat taas vaihteeksi kipeät, etenkin oikea polvi kettuilee taas kunnolla (taisi nyrjähtää jossain välissä).
 Nilkat ja jalkapöydät näyttävät siltä, kuin niitä olisi hakattu lekalla. Ei niihin sen enempää satu kuin polviinkaan, mutta jostain on taas ilmestynyt mielenkiintoisia mustelmia. Jos niitä kauan tuijottaisi, varmaan löytyisi joitain salattuja kuvioita, sen verran kirjavalta näyttää.

No miksi sitten tuollainen otsikko? Ettei sitä vaipuisi aivan kohtuuttomaan itsesääliin ja synkkyyteen, pitää keksiä jotain positiivista. Tässäpä siis tämän illan kivat jutut:

1. Polven (sen nyrjähtäneen) mustelma näyttää vähän sydämeltä, ja punoitus ja turvotus siinä ympärillä on ikäänkuin puhekupla. Jotenkin herttaisen näköistä!

2. Peukalon alaosassa, ei kämmenpuolella, vaan sillä toisella, oli joku rakko, ja laastaroin sen aika tiukkaan pakettiin kun kirveli niin perkeleesti suihkussa. Onnistuin vahingossa teippaamaan sormen niin, että monta päivää vaivannut tyvinivel ei nyt vaivaakaan!

3. Leikin ledvalonauhalla ja sain pienen sähköiskun (johtui kyllä varmaan sohvalla pyörimisestä ja staattisesta sähköstä mutta kuitenkin!), ja päästin pienen itkun. Aika harvoin itken ihan noin turhasta, joten koira tuli heti tarkistamaan mikä on hätänä. Sain siltä arvokkaana lohdutuslahjuksena puruluun (hetkeksi lainaan)!

4. Sain myös kiukkukohtauksen miehelle, kun (vuokra-)asuntoomme on tulossa remontti, ja joku kieroutunut hullu on keksinyt, että laitetaanpa KULMIKKAAT kaapinvetimet! Tästä sitten kiukkuilin aikani, mutta mies antoi armollisesti anteeksi, minä kun olen nainen orava-aivoineni (ei se oikeasti siksi ollut reilu, se on muuten vain kiltti ja ihana). Positiivisena siis tuo anteeksianto.

5. Sain kiillotettua minua suunnattomasti häirinneen teräksenvärisen vedenkeittimen! Ne sormenjäljet eivät lähteneet, eivät sitten millään! Hieroin vähäisesti öljyä keittimen pintaan, ja pyyhin sitten normaalisti pesuaineella ja rätillä ne öljytkin pois. Ei ole enää sormenjälkiä!

 

Pienet on ilot, mutta jos sitä vähän tarkemmin miettii ja poistuu sieltä itsesäälin syvistä onkaloista, niin on murheetkin, pieniä siis.

Jotten antaisi itsestäni epärehellisen positiivista vaikutelmaa, olen kyllä päiväkirjan sutannut täyteen vittusaatanaa ja valitusta. Oikeassa elämässä tuntuu vähän tyhmältä ja lapselliselta mennä selittämään kaikille sydänpuhekuplan muotoisista polvioikuista (täytyy kyllä myöntää, että selitän silti, aina ei jaksa sensuroida), joten tämä blogi nyt on tällainen oikean elämän ja päiväkirjan välimuoto. Jollakinhan sitä on ihmisen itsensä pidettävä (melkein) tervepäisten kirjoissa.

Joka tapauksessa, ei ole sellaista yötä vielä nähty, etteikö Aurinko olisi joskus noussut.

torstai, 26. tammikuu 2017

Mietteitä poikkeavuudesta

Huomasin facebookissa videon, jossa lihava nainen tekee piruetteja, ja siitä uutisoitiin tyylillä "tämä nainen on kauhean rohkea ja lahjakas, hän muuttaa perinteisiä kauneusihanteita, hän on sankari"!. Joo, hienoa, läski pyörii, hyvä juttu.

Tuo uutinen häiritsi minua jotenkin aivan suunnattomasti, ja haluaisin kohta kohdalta käydä läpi mikä tökkii.

1. Se, että olet sairaalloisen lihava, ei tee sinusta sankaria. Se, että pyörit pienessä mekossa, etkä välitä vaikka läskisi pursuavat joka aukosta, ei tee sinusta rohkeaa. Se tarkoittaa vain, että sinulla on normaali itsetunto.

 En käsitä tuota. Mikäli poikkeat valtaväestöstä, et mielestäni ole mikään ihailtava ja mahtava erikoistapaus. Satut nyt vain poikkeamaan muista. Miten sitten ne muut tanssijat, jotka ovat koko ikänsä nähneet vaivaa tanssiuransa eteen, jotka pitävät hyvää huolta kehostaan, joilla nyt ei se läski pursua jokaisesta mahdollisesta puvun aukosta, eivätkö he ole ihailtavia?

 Miksi oman kehon tuhoaminen (kyllä, mielestäni sairaalloinen ylipaino ja siinä pysyminen on kehon tuhoamista) tekee sinusta sankarin? Olet parempi ihminen kuin muut, koska et hallitse syömistäsi, etkä edes yritä saada kehoasi terveeseen kuntoon, näinkö se menee? Ovatko ne normaalipainoiset tanssijat sitten huonompia, ihmisenä tai tanssijana?

 

2. Teet alhaista keskitasoa vastaavia piruetteja. MUTTA olet suunnattoman valtava, joten olet kauhean lahjakas, niinkö?

Kyllä, jos joku on lahjakkaampi kuin muut huolimatta poikkeavuudesta valtaväestöön nähden, silloin tämä joku on poikkeuksellisen lahjakas. Jos taas et yllä edes keskitasolle, on aivan sama oletko lihava vai laiha, kädetön, jalaton, homoseksuaali tai parrakas nainen, silloin et ole poikkeuksellisen lahjakas.

 Poikkeavuus ei tee sinusta automaattisesti lahjakasta. Jos olet lahjakkaampi kuin muut, huolimatta poikkeavuudesta, niin se on hienoa! Mutta esimerkiksi lihavuus ei automaationa tee sinusta loistavaa balleriinaa. Vuosien harjoittelu tekee.

 Mielestäni tässä tilanteessa kaikkia muita balleriinoja ja tanssijoita väheksytään. Monet ovat huomattavasti lahjakkaampia, mutta he pitävät kehostaan huolta, joten heidät esitetään vähempiarvoisena. Lisäksi ne piruetit, joita lihava nainen teki, ovat suunnilleen samaa tasoa, kuin keskiverrolla seitsemänkesäisellä, joka on pari vuotta käynyt silloin tällöin tanssitunneilla.

 On väärin, ettei sinun tarvitse nähdä lahjakkuuden eteen vaivaa, vaan voit mainostaa itseäsi lahjakkaana siksi että olet poikkeava.

 Jos itse aikoisin joskus tehdä "taiteellani" jotain, en haluaisi sitä mainostettavan siksi, että minulla on fyysisiä poikkeavuuksia, vaan haluaisin että ihmiset pitäisivät taiteestani koska olen hyvä (tämä siis teoreettisena esimerkkinä, en väitä olevani erityisen lahjakas).

Tuollainen poikkeavuuksilla ratsastaminen halventaa kaikkia niitä, jotka ovat oikeasti lahjakkuutensa eteen nähneet vaivaa, mutta eivät satu olemaan lihavia, homoseksuaaleja tai kädettömiä.

 

3. Anoreksia ei ole hyvä. Mutta ei kyllä ole sairaalloinen lihavuuskaan. Tuo "perinteisten kauneuskäsitysten ja -ihanteiden muuttaminen" on lähtenyt käsistä. Normaalipainoinen ihminen on kaunis. Voit olla laiha ja kaunis, tai lihava ja kaunis, mutta pääsääntöisesti olisi hyvä pyrkiä terveeseen painoon.

 Nykyisin oikein kehotetaan pyrkimään sairaalloiseen ylipainoon. Se on vähintään yhtä paha, kuin alipainoon pyrkiminen.

 On kauniita ihmisiä ja rumia ihmisiä. Nykyisin tosin ei ole sallittua sanoa, että tuo ihminen on epäterveen lihava, eikä siksi näytä hyvältä. Silloin sorrat vähemmistöjä ja haluat kaikkien pyrkivän alipainoon. Nykyisin kaikkia pitää kutsua kauniiksi.

 Esitetään jotenkin tavoiteltavana sairas keho. Lihavuus ei tee sinusta kaunista! Ei tee alipainokaan, ei hapon kaataminen kasvoille, eikä mikään muukaan poikkeama. Ne eivät myöskään tee sinusta välttämättä rumaa. On kuitenkin nurinkurista ja hullua antaa sellainen vaikutelma, että kehosi saaminen epäterveeseen tilaan tekee sinusta paremman ja kauniimman ihmisen.

 Entä sitten laihat ihmiset? Tai ne, jotka eivät kärsi hurjista kasvaimista näkyvillä paikoilla, tai ne, joille ei ole heitetty happoa kasvoille? Ovatko he vähempiarvoisia, huonompia ihmisiä? Tällaisen kuvan tuo nykyinen "perinteisten kauneuskäsitysten muuttaminen" antaa.

 

 

Ihan jos rehellisiä ollaan, mielestäni videolla näkynyt lihava nainen oli ruma. Ei siksi, että vihaisin lihavia, tai että kaikki lihavat ihmiset olisivat rumia, vaan siksi, että nainen nyt vain ei sattunut olemaan kaunis.

Hän ei myöskään ollut mitenkään erityisen lahjakas.

Itse näin ylipainoisen nuoren naisen, joka ei selvästikään pidä kehostaan kovin hyvää huolta. Näin ylipainoisen naisen, joka teki piruetteja, aika surkeita sellaisia. Näin naisen, jonka polvet näyttivät olevan räjähdyspisteessä niihin kohdistuvan painon takia. Näin naisen, joka vaatii itselleen erityiskohtelua. Edellämainittu ei ole fakta, mutta sellaisen kuvan sain, kun tuollainen video ylipäänsä on jaettu. Näin ihmisen, joka ei millään tavalla ole ansainnut tulla kutsutuksi lahjakkaaksi!

Näin videon, joka halventaa jokaista normaalia tanssijaa, ja jokaista, joka on oikeasti lahjakas, ja jokaista, joka on oikeasti nähnyt lahjakkuutensa eteen vaivaa.

Tämä tökkii, ja aika pirusti tökkiikin.

tiistai, 24. tammikuu 2017

Ei-niin-ihana arki

Päivän saldo on jo aika hyvä! Tänään rusahti polvi hitusen ikävästi, ei kuitenkaan ihan sijoiltaan mennyt. Nilkka sen sijaan kävi paikaltaan. Se tosin tekee sitä niin usein, että ei se nyt oikeasti kovin paljoa satu. Lonkat ovat lukkiutuneet jo pari kertaa, seurauksena ikävä lonksauttaminen toimintakelpoiseksi, ei muuten tunnu kivalta. Äsken kävi kyynärpää paikaltaan. Niin, miksiköhän sitä on kipeänä..

 Tällaista elämä on yliliikkuvana. Totuuden nimissä täytyy kertoa, että nivelten sijoiltaanmeno ei satu niin paljon kuin normaalilla ihmisellä. Ei se silti hyvältäkään tunnu, ja jokainen kerta löysyttää jo ennestään huonoja nivelsiteitä.

 En tiedä miten pitäisi suhtautua, itkeäkö vai nauraa, kun läheisten ja lääkäreiden mielestä tuo on minun kohdallani ihan normaalia. Onhan se, mutta se ei tarkoita että se olisi täysin kivutonta, eikä helpota yhtään kun tietää, että joka kerta kun saan jonkun paikan rikki, rikkinäinen paikka heikkenee, ja menee uudestaan särki yhä helpommin ja helpommin. Pakkanen ei myöskään paranna tilannetta yhtään!

Onneksi on elämässä pieniä iloja! Joku aika sitten kahvilla käyneet kyläilijät toivat kukkia, ne piristävät kummasti.

 

IMG_20170122_014127.jpg

 

Maljakko on ehkä vähän turhan pieni, mutta tuntui sopivalta käyttää sydämenmuotoista, sisaruksilta häälahjaksi saatua maljakkoa noin hempeän väristen kukkien kanssa.

 

IMG_20170124_071259.jpg

 

 

 

 

tiistai, 24. tammikuu 2017

Kirjoja: Hämeen kansan vanhat loitsut

 

Hämeen kansan vanhat loitsut on alunperin vuonna 1916 ilmestynyt (käsittääkseni Hämäläis-osakunnan toimesta, ota nyt tuosta selvää), ja satavuotisjuhlansa kunniaksi uudelleen julkaistu (Salakirjat) tiiliskivi. Se paneutuu aika kattavasti etelä- ja keski-Hämeen, sekä Tampereen seutujen uskomusperinteeseen.

 

Kirja sisältää yli 4000 loitsua, joissa useimmissa on mukana ohjeet loitsun yhteydessä toteutettaviin muihin taikatapoihin. Loitsuja on vähän joka lähtöön, löytyy niin kärpän pureman hoitoa, kuin miehen pidättämistä juopottelusta. Sisältö onkin jaoteltu selkeästi sekä maantieteellisten, että sisällöllisten alueiden mukaan.

 

Vaikka kirja onkin tyyliltään samantapainen kuin esimerkiksi Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, on se jaettu huomattavasti järkevämmin niin, että sisällysluettelosta on helppo etsiä kulloiseenkin vaivaan apua. Siinä missä useimmat loitsukokoelmat jakautuvat rukouksiin, manauksiin, syntysanoihin ynnämuihin, Hämeen kansan vanhat loitsut sisältää kategorioita kuten maanviljelys, perhe-elämä, ihmisten taudit, eläinten puremat ja pistot, ja niin edelleen.

 

Opus on hieno katsaus suomalaiseen kansanperinteeseen, ja taikatapoja tutkimalla yleinen katsantokanta suomalaista kulttuuria kohtaan saattaa muuttua aika reilustikin.

 

Teos sisältää laajan valikoiman erityyppisiä taikoja, niin perinteisiä arkipäivän pikkutaikoja, kuin suurempien tietäjien erityistilaisuuksien loitsuja. Eräskin loitsu neuvoo hauskoin sanankääntein, miten Paholaiselta voi saada järkeä antavan lakin, ja löytyy kirjasta kirous kitsaalle viinantarjoajallekin!

 

Ikävä kyllä autiomaasta tuotu paimenusko oli jo tuossa vaiheessa ehtinyt tehdä laajaa tuhoa omassa kulttuurissamme, joten ihan niitä alkuperäisiä suomenuskoisia taikoja ei varmaan kovin paljoa löydy. Enimmäkseen nämä ”muinaiset” suomalaiset taikakonstit ovat siltä siirtymävaiheelta, kun kristinusko oli jo ehtinyt levittäytyä käytännössä koko maahan, mutta ei ollut saanut alkuperäisestä kulttuurista vielä karsittua kaikkea ”barbaarista ja saatanallista” pois.

 

Kaiken kaikkiaan kattava ja mielenkiintoinen kirja.

 

Plussat ja miinukset:

 

+ kaunis ulkoasu

+ laaja teos, enpä heti keksi, mihin ei olisi neuvoa löytynyt

+ skeptikollekin kiinnostavaa luettavaa kulttuurihistoriallisen sisältönsä ansiosta

+ poiketen muista vastaavista loitsukokoelmista tästä löytyy myös konkreettisia tekoja loitsujen messuamisen lisäksi

 

- paikoittain turhan kristillinen sisältö

- hankala ottaa mihinkään mukaan, on sen verran iso

- huonosti numeroidut sivut, numerot alkavat uudestaan alusta kun maantieteellinen alue vaihtuu, hankaloittaa vähän sisällön etsimistä

torstai, 19. tammikuu 2017

Jääkahvi

En kovin moneen hyvään "Frezza"-reseptiin ole törmännyt. Tuli mieliteko, että Frezzaa pitää saada nytheti, mutta ei kelpaa se uusi pahanmakuinen, vaan pitää olla vanha ja oikea, se lasipulloissa myytävä, jota ei enää saa! Siispä ajattelin kokeilla, josko kotikonstein voisi tehdä jotain edes vähän samantapaista. Kyllä voi! Ja on muuten hyvää. Eli:

 

- n. dl kiehuvaa vettä

- 4-5 dl kylmää maitoa, kevytmaito on paras

- n. 0,5 dl sokeria

- 2-3tl pikakahvijauhetta, riippuu merkistä ja laadusta tuo määrä

- maustimeksi 2 tl vaniljasokeria tai 1 rkl kaakaojuomajauhetta

 

Sekoita kahvi, sokeri ja maustimet veteen. Kaada päälle maito. Tsädäm! Voi nauttia saman tien, säilyy jääkaapissa.