sunnuntai, 13. elokuu 2017

Köyhän tai malttamattoman ohjeita, osa 2

Tulipa mieleeni muutamia kauneudenhoitotuotevinkkejä, mikäli tykkää itse värkätä, ei ole kuin peruskodintavaraa, taikka ei ole varaa kunnon tuotteisiin, tai ei jaksa sellaisia mistään hankkia. Näitä on ties mistä kertynyt, kaikki eivät ole omia ideoitani.

Tässä siis muutamia vinkkejä:

 

Ryppyvoide

- kananmunan keltuainen

- kermaa taikka täys- tai kevytmaitoa

 

Levitä vaikka pullasudilla keltuainen tasaiselle laakealle alustalle, anna kuivua, ja raaputtele irti (voit myös koittaa hienontaa sitä sitten). Sekoita tipottain maitoa tahi kermaa siihen keltuaisjauheeseen, niin että saat soppelia tahnaa. Käytä ryppyvoiteen tavoin.

Maito sitoo myös oman ihon kosteutta, ja toimii hirmu hyvin muuallakin kehossa kosteus"voiteena".

 

Kasvokuorinta

- kookosrasvaa

- sokeria, mielellään karkeaa

ja halutessasi:

- sitruunamehua

- suolaa

- kahvinpuruja

- teepuuöljyä

- tarpeeseen sopivia leivontaöljyjä, esmes minttua

 

Sekoita sulaan mutta jäähtyneeseen kookosrasvaan sokeri. Laita sokeria reilusti. Voit käyttää sitä myös sellaisenaan, kunhan annat jäähtyä kiinteäksi. Voit myös lisätä joukkoon edellämainittuja aineksia mikäli haluat hienostella.

Anna silloinkin seoksen mennä kiinteäksi. Käytä kuorinta-aineena, voit myös käyttää tätä muualla kehossa. Hiero haluttuun paikkaan, pese pois jollain mikä irrottaa öljyn, ettei ihohuokoset tukkiudu. Kosteuta kevyellä kasvovoiteella tai jollain rasvalla.

 

Sokerointitahna

- sokeria

- vettä

- sitruunamehua

Ja halutessasi:

- hunajaa

- oliiviöljyä

- ruusuvettä

 

Laita kattilaan suunnilleen puoli desiä vettä. Lisää sokeria bauttiarallaa puolitoista tai kaksi desiä, niin että tuntuu sopivalta. En kyllä määristä osaa sanoa, kun itse menen vähän sellaisella musta-tuntuu-meiningillä.

Keittele niin että muodostuu vaaleanruskeaa siirappia. Älä polta äläkä keitä tummaksi, mutta ihan kirkaskaan ei kyllä toimi.

Sekoita joukkoon sitruunamehua (semmoinen teelusikallinen on varmaan ihan sopiva), muuten tulee vain kivikovaa kökköä.

Lisää tarvittaessa hunajaa, oliiviöljyä tai ruusuvettä, olisiko sen teelusikallisen, parin verran.

Anna jäähtyä. Ota sopivasti lämmintä tahnaa sormiisi, kastele sormia ensin vähän. Venyttele tahnaa niin että se vaalenee ja paukkuu. Katso vaikka joku sokerointi-tutorial, ja tee niinkuin parhaaksi näet.

 

Olkaa hyvät. Näillä ohjeilla ei pitkälle päästä, ja valmiit tuotteet ovat kyllä yleensä parempia, mutta on tässä jotain maalaishenkistä, luomua ja ekoa.

 

sunnuntai, 13. elokuu 2017

Köyhän tai malttamattoman ohjeita, osa 1

Minä kun taiteilen joskus aika useinkin, saatan yhden illan aikana saada kolmesta kuuteenkin taulua jos ei ihan valmiiksi, niin ainakin aloitettua. Joskus taas saatan olla puolikin vuotta tekemättä mitään. Lisäksi en ole mitenkään kauhean rikas, enkä pahemmin tykkää käydä kaupassa. Tämän seurauksena minulla on aika harvoin oikeaan aikaan puhtaita maalausalustoja..

Kun inspiraatio tulee, on silloin maalattava. Vaihtoehtoja ei ole! Siispä useimmiten maalaan sitten jonkun huonomman maalauksen päälle, tai jollekin sopimattomalle alustalle (puretun kirjoituspöydän osille, valokuvakehyksen takalevylle, peilin takapuolelle jne.). Kuitenkin joskus olen niinkin aktiivinen, että jaksan itse värkätä maalausalustan.

Akryyliväreillä nyt voi maalata vaikka pahvilaatikon palasille, mutta öljyvärit tuottavat vähän vaikeuksia. On aika vittumaista maalata, kun pohja imee kaiken öljyn, eikä jäljelle jäänyt jankki suostu leviämään - puhumattakaan siitä, miten paljon maalia silloin menee.

Kaikenlaisia ihmekötöstyksiä on tullut tehtyä, niinkuin tänäänkin. Se vie kyllä aikaa enemmän kuin valmiin hankkiminen, mutta on jotenkin paljon tyydyttävämpää, ja helpottaa inspiraation tuomaa luomisvimmaa. Tuo uusi alustankuvatus ei vielä ole ihan kuivunut, mutta kokemukseni perusteella uskaltaisin väittää että se on ihan toimiva. Mikäli siis jollakulla on tällaisia samanlaisia tilanteita, on tässä ohje malttamattomille ja/tai köyhille tee-se-itse-henkisille maalareille.

 

Elikkä, mitä siihen tarvitaan:

- pala pahvia tai hyvin paksua paperia

- suunnilleen pahvinpalan kokoinen pala kangasta, esimerkiksi rikkinäisestä paidasta leikattu

- nitoja ja niittejä

- askartelusavea (ei välttämätöntä)

- kananmunan valkuainen (keltuaisen voi säästää itsetehtyyn ryppyvoiteeseen)

- hiuslakkaa

- pullasuti tai vastaava

 

Leikkaa pahvista tai paksusta paperista soppeli palanen. Leikkaa suunnilleen saman kokoinen pala kangasta. Kostuta kangasta, ja venytä se tiukasti pahvin ylle, niin että kankaan reunat menevät jonkun verran pahvin reunojen yli. Nido reunoista kiinni.

 Kastele pieni pala askartelusavea, tai vaikka oikeaa, ja liuota se sopivaan määrään vettä. Sivele kangaspahvisysteemin päälle tasaisesti se savilillu.

Anna kuivua vähän aikaa.

Laita esmes pöydälle pari palaa paperia (tai vaikka leivinliina), ja laita kangaspahvi sen päälle, niin että paperit tai kangas imevät kosteutta pahvista. Laita vaikkapa leivinpaperia, tai muuta tarttumatonta taulupohjatekeleen päälle, ja laita vielä päälle raskas kirja tai muu vastaava, joka suoristaa tekelettä sen kuivuessa.

Anna kuivua vähän aikaa, mielellään niin että on ainakin melkein kuiva.

Sivele pullasudilla valkuainen koko virityksen päälle. Kuivaa vaikka hiustenkuivaajalla, jälleen ainakin lähes kuivaksi, jos ei kokonaan. Suorista tarvittaessa.

Suhhuuta päälle hiuslakkaa. Anna kuivua niin, että hiuslakka ei tartu, ja jätä suoristumaan kirjan alle, ja kuivumaan kokonaan.

 

Noin, tuon pitäisi ainakin jotenkuten toimia.

Itse ajattelin vielä levittää laimennettua valkoista akryylimaalia päälle, antaa kuivua, ja vielä laittaa hiuslakkaa. SItten ainakin pitäisi toimia edes jonkinmoisena maalauspohjana.

 

 Että tämmöistä tänään. Kaikkeen sitä ryhtyy, kun luomisen tuska yllättää.

keskiviikko, 21. kesäkuu 2017

Näin kerran puoleen vuoteen

Inspiraatio kaikkeen on ollut taas kateissa. Nyt kuitenkin puolivahingossa räpelsin mielestäni ihan kivan kuvan, joten sama kai se on tännekin välillä jotain laittaa.

IMG_20170620_151317.jpg

Eli tuossapa korppi. Etsin vain netistä ensimmäisen hyvän kuvan laskeutuvasta korpista, ja pikaisesti vilkaisin sitä, jonka jälkeen töhrin aika vapaalla kädellä. Sen seurauksena anatomia ynnä muu on aivan päin mäntyä.

tiistai, 31. tammikuu 2017

Paistaa se Aurinko risukasaankin

Aamulla oli kaikki hyvin, nyt vituttaa. Vai miten se meni?

 Jostain kumman syystä nyt illalla iskivät taas kivut. Kai tuota olisi pitänyt osata odottaa.

Viime viikonloppuna ystävättäreni kyläili meillä, oli hauskaa, ja oli mukava tavata hyvää ystävää pitkästä aikaa. Kuitenkin tuo sosiaalisuus väsyttää. Siis oikeasti, fyysisesti väsyttää. Laskeskelin nimittäin, että nukuin sosiaalisuuden jälkeen kahden vuorokauden aikana 33 tuntia!

 Olisi tietysti pitänyt arvata, että väsymys enteilee kipuja. No enpä arvannut. Nyt kuitenkin sattuu.
 Piti ihan pyytää miestä ottamaan valokuva selästäni, että näkisin onko selkäranka jotenkin enemmän oudosti vääntynyt kuin yleensä. Tuntui ja tuntuu siltä kuin selkäni olisi jotenkin aivan kummallisesti mutkalla, vaikka miten suorassa seisoisin tai istuisinkin.
 Polvet ovat taas vaihteeksi kipeät, etenkin oikea polvi kettuilee taas kunnolla (taisi nyrjähtää jossain välissä).
 Nilkat ja jalkapöydät näyttävät siltä, kuin niitä olisi hakattu lekalla. Ei niihin sen enempää satu kuin polviinkaan, mutta jostain on taas ilmestynyt mielenkiintoisia mustelmia. Jos niitä kauan tuijottaisi, varmaan löytyisi joitain salattuja kuvioita, sen verran kirjavalta näyttää.

No miksi sitten tuollainen otsikko? Ettei sitä vaipuisi aivan kohtuuttomaan itsesääliin ja synkkyyteen, pitää keksiä jotain positiivista. Tässäpä siis tämän illan kivat jutut:

1. Polven (sen nyrjähtäneen) mustelma näyttää vähän sydämeltä, ja punoitus ja turvotus siinä ympärillä on ikäänkuin puhekupla. Jotenkin herttaisen näköistä!

2. Peukalon alaosassa, ei kämmenpuolella, vaan sillä toisella, oli joku rakko, ja laastaroin sen aika tiukkaan pakettiin kun kirveli niin perkeleesti suihkussa. Onnistuin vahingossa teippaamaan sormen niin, että monta päivää vaivannut tyvinivel ei nyt vaivaakaan!

3. Leikin ledvalonauhalla ja sain pienen sähköiskun (johtui kyllä varmaan sohvalla pyörimisestä ja staattisesta sähköstä mutta kuitenkin!), ja päästin pienen itkun. Aika harvoin itken ihan noin turhasta, joten koira tuli heti tarkistamaan mikä on hätänä. Sain siltä arvokkaana lohdutuslahjuksena puruluun (hetkeksi lainaan)!

4. Sain myös kiukkukohtauksen miehelle, kun (vuokra-)asuntoomme on tulossa remontti, ja joku kieroutunut hullu on keksinyt, että laitetaanpa KULMIKKAAT kaapinvetimet! Tästä sitten kiukkuilin aikani, mutta mies antoi armollisesti anteeksi, minä kun olen nainen orava-aivoineni (ei se oikeasti siksi ollut reilu, se on muuten vain kiltti ja ihana). Positiivisena siis tuo anteeksianto.

5. Sain kiillotettua minua suunnattomasti häirinneen teräksenvärisen vedenkeittimen! Ne sormenjäljet eivät lähteneet, eivät sitten millään! Hieroin vähäisesti öljyä keittimen pintaan, ja pyyhin sitten normaalisti pesuaineella ja rätillä ne öljytkin pois. Ei ole enää sormenjälkiä!

 

Pienet on ilot, mutta jos sitä vähän tarkemmin miettii ja poistuu sieltä itsesäälin syvistä onkaloista, niin on murheetkin, pieniä siis.

Jotten antaisi itsestäni epärehellisen positiivista vaikutelmaa, olen kyllä päiväkirjan sutannut täyteen vittusaatanaa ja valitusta. Oikeassa elämässä tuntuu vähän tyhmältä ja lapselliselta mennä selittämään kaikille sydänpuhekuplan muotoisista polvioikuista (täytyy kyllä myöntää, että selitän silti, aina ei jaksa sensuroida), joten tämä blogi nyt on tällainen oikean elämän ja päiväkirjan välimuoto. Jollakinhan sitä on ihmisen itsensä pidettävä (melkein) tervepäisten kirjoissa.

Joka tapauksessa, ei ole sellaista yötä vielä nähty, etteikö Aurinko olisi joskus noussut.

torstai, 26. tammikuu 2017

Mietteitä poikkeavuudesta

Huomasin facebookissa videon, jossa lihava nainen tekee piruetteja, ja siitä uutisoitiin tyylillä "tämä nainen on kauhean rohkea ja lahjakas, hän muuttaa perinteisiä kauneusihanteita, hän on sankari"!. Joo, hienoa, läski pyörii, hyvä juttu.

Tuo uutinen häiritsi minua jotenkin aivan suunnattomasti, ja haluaisin kohta kohdalta käydä läpi mikä tökkii.

1. Se, että olet sairaalloisen lihava, ei tee sinusta sankaria. Se, että pyörit pienessä mekossa, etkä välitä vaikka läskisi pursuavat joka aukosta, ei tee sinusta rohkeaa. Se tarkoittaa vain, että sinulla on normaali itsetunto.

 En käsitä tuota. Mikäli poikkeat valtaväestöstä, et mielestäni ole mikään ihailtava ja mahtava erikoistapaus. Satut nyt vain poikkeamaan muista. Miten sitten ne muut tanssijat, jotka ovat koko ikänsä nähneet vaivaa tanssiuransa eteen, jotka pitävät hyvää huolta kehostaan, joilla nyt ei se läski pursua jokaisesta mahdollisesta puvun aukosta, eivätkö he ole ihailtavia?

 Miksi oman kehon tuhoaminen (kyllä, mielestäni sairaalloinen ylipaino ja siinä pysyminen on kehon tuhoamista) tekee sinusta sankarin? Olet parempi ihminen kuin muut, koska et hallitse syömistäsi, etkä edes yritä saada kehoasi terveeseen kuntoon, näinkö se menee? Ovatko ne normaalipainoiset tanssijat sitten huonompia, ihmisenä tai tanssijana?

 

2. Teet alhaista keskitasoa vastaavia piruetteja. MUTTA olet suunnattoman valtava, joten olet kauhean lahjakas, niinkö?

Kyllä, jos joku on lahjakkaampi kuin muut huolimatta poikkeavuudesta valtaväestöön nähden, silloin tämä joku on poikkeuksellisen lahjakas. Jos taas et yllä edes keskitasolle, on aivan sama oletko lihava vai laiha, kädetön, jalaton, homoseksuaali tai parrakas nainen, silloin et ole poikkeuksellisen lahjakas.

 Poikkeavuus ei tee sinusta automaattisesti lahjakasta. Jos olet lahjakkaampi kuin muut, huolimatta poikkeavuudesta, niin se on hienoa! Mutta esimerkiksi lihavuus ei automaationa tee sinusta loistavaa balleriinaa. Vuosien harjoittelu tekee.

 Mielestäni tässä tilanteessa kaikkia muita balleriinoja ja tanssijoita väheksytään. Monet ovat huomattavasti lahjakkaampia, mutta he pitävät kehostaan huolta, joten heidät esitetään vähempiarvoisena. Lisäksi ne piruetit, joita lihava nainen teki, ovat suunnilleen samaa tasoa, kuin keskiverrolla seitsemänkesäisellä, joka on pari vuotta käynyt silloin tällöin tanssitunneilla.

 On väärin, ettei sinun tarvitse nähdä lahjakkuuden eteen vaivaa, vaan voit mainostaa itseäsi lahjakkaana siksi että olet poikkeava.

 Jos itse aikoisin joskus tehdä "taiteellani" jotain, en haluaisi sitä mainostettavan siksi, että minulla on fyysisiä poikkeavuuksia, vaan haluaisin että ihmiset pitäisivät taiteestani koska olen hyvä (tämä siis teoreettisena esimerkkinä, en väitä olevani erityisen lahjakas).

Tuollainen poikkeavuuksilla ratsastaminen halventaa kaikkia niitä, jotka ovat oikeasti lahjakkuutensa eteen nähneet vaivaa, mutta eivät satu olemaan lihavia, homoseksuaaleja tai kädettömiä.

 

3. Anoreksia ei ole hyvä. Mutta ei kyllä ole sairaalloinen lihavuuskaan. Tuo "perinteisten kauneuskäsitysten ja -ihanteiden muuttaminen" on lähtenyt käsistä. Normaalipainoinen ihminen on kaunis. Voit olla laiha ja kaunis, tai lihava ja kaunis, mutta pääsääntöisesti olisi hyvä pyrkiä terveeseen painoon.

 Nykyisin oikein kehotetaan pyrkimään sairaalloiseen ylipainoon. Se on vähintään yhtä paha, kuin alipainoon pyrkiminen.

 On kauniita ihmisiä ja rumia ihmisiä. Nykyisin tosin ei ole sallittua sanoa, että tuo ihminen on epäterveen lihava, eikä siksi näytä hyvältä. Silloin sorrat vähemmistöjä ja haluat kaikkien pyrkivän alipainoon. Nykyisin kaikkia pitää kutsua kauniiksi.

 Esitetään jotenkin tavoiteltavana sairas keho. Lihavuus ei tee sinusta kaunista! Ei tee alipainokaan, ei hapon kaataminen kasvoille, eikä mikään muukaan poikkeama. Ne eivät myöskään tee sinusta välttämättä rumaa. On kuitenkin nurinkurista ja hullua antaa sellainen vaikutelma, että kehosi saaminen epäterveeseen tilaan tekee sinusta paremman ja kauniimman ihmisen.

 Entä sitten laihat ihmiset? Tai ne, jotka eivät kärsi hurjista kasvaimista näkyvillä paikoilla, tai ne, joille ei ole heitetty happoa kasvoille? Ovatko he vähempiarvoisia, huonompia ihmisiä? Tällaisen kuvan tuo nykyinen "perinteisten kauneuskäsitysten muuttaminen" antaa.

 

 

Ihan jos rehellisiä ollaan, mielestäni videolla näkynyt lihava nainen oli ruma. Ei siksi, että vihaisin lihavia, tai että kaikki lihavat ihmiset olisivat rumia, vaan siksi, että nainen nyt vain ei sattunut olemaan kaunis.

Hän ei myöskään ollut mitenkään erityisen lahjakas.

Itse näin ylipainoisen nuoren naisen, joka ei selvästikään pidä kehostaan kovin hyvää huolta. Näin ylipainoisen naisen, joka teki piruetteja, aika surkeita sellaisia. Näin naisen, jonka polvet näyttivät olevan räjähdyspisteessä niihin kohdistuvan painon takia. Näin naisen, joka vaatii itselleen erityiskohtelua. Edellämainittu ei ole fakta, mutta sellaisen kuvan sain, kun tuollainen video ylipäänsä on jaettu. Näin ihmisen, joka ei millään tavalla ole ansainnut tulla kutsutuksi lahjakkaaksi!

Näin videon, joka halventaa jokaista normaalia tanssijaa, ja jokaista, joka on oikeasti lahjakas, ja jokaista, joka on oikeasti nähnyt lahjakkuutensa eteen vaivaa.

Tämä tökkii, ja aika pirusti tökkiikin.