Päivän saldo on jo aika hyvä! Tänään rusahti polvi hitusen ikävästi, ei kuitenkaan ihan sijoiltaan mennyt. Nilkka sen sijaan kävi paikaltaan. Se tosin tekee sitä niin usein, että ei se nyt oikeasti kovin paljoa satu. Lonkat ovat lukkiutuneet jo pari kertaa, seurauksena ikävä lonksauttaminen toimintakelpoiseksi, ei muuten tunnu kivalta. Äsken kävi kyynärpää paikaltaan. Niin, miksiköhän sitä on kipeänä..

 Tällaista elämä on yliliikkuvana. Totuuden nimissä täytyy kertoa, että nivelten sijoiltaanmeno ei satu niin paljon kuin normaalilla ihmisellä. Ei se silti hyvältäkään tunnu, ja jokainen kerta löysyttää jo ennestään huonoja nivelsiteitä.

 En tiedä miten pitäisi suhtautua, itkeäkö vai nauraa, kun läheisten ja lääkäreiden mielestä tuo on minun kohdallani ihan normaalia. Onhan se, mutta se ei tarkoita että se olisi täysin kivutonta, eikä helpota yhtään kun tietää, että joka kerta kun saan jonkun paikan rikki, rikkinäinen paikka heikkenee, ja menee uudestaan särki yhä helpommin ja helpommin. Pakkanen ei myöskään paranna tilannetta yhtään!

Onneksi on elämässä pieniä iloja! Joku aika sitten kahvilla käyneet kyläilijät toivat kukkia, ne piristävät kummasti.

 

 

Maljakko on ehkä vähän turhan pieni, mutta tuntui sopivalta käyttää sydämenmuotoista, sisaruksilta häälahjaksi saatua maljakkoa noin hempeän väristen kukkien kanssa.