Henkilökohtaisesti en juurikaan pidä taiteesta, joka muistuttaa liiaksi valokuvaa. Kopiokoneetkin on keksitty. Mieltymyksiä on yhtä monia kuin on ihmisiäkin, mutta itse koen kaikista vaikuttavammiksi teokset joiden ”pointti”, idea, on tullut sieltä omasta päästä.

 

Oma taiteeni pohjautuu siis useimmiten muistoihini, enkä yleensä teoksissani käytä mallia.

 

Valokuvaamisessa on se tietty raja, että kun sen ylittää, mennään pornografian puolelle. Piirustuksissa ja maalauksissa tätä rajaa ei ole. Se, mikä kuvassa olisi härskiä ja liian seksuaalista, on piirustuksessa tai maalauksessa kaunista ja puhuttelevaa.

 

Valokuva lihavasta alastomasta naisesta, yltäpäältä kylmässä kaurapuurossa ei olisi mitenkään kivaa katseltavaa. Sen sijaan, jos joku todella osaa sellaista piirtää tai maalata, silloin siitä tulee mielenkiintoista ja hienoa!

 

 

Tämä teos tuli tehtyä vähän ”kusten juosten”. En jaksanut enää loppuvaiheessa keskittyä, ja olin jo uuden aktiviteetin pauloissa, kun edellinen olisi pitänyt saada valmiiksi. Tämä näkyy erityisesti katsojaa lähempänä olevassa kädessä sekä hiusrajassa.

 

 

 

 

Teoksen ei alunperin ollut tarkoitus olla näinkään seksuaalinen, vaan ideana oli lähinnä keskittyä siihen, miten eri valo- ja varjokohdat korostuvat erilaisissa asennoissa. Keskityin erityisesti kaulan ja selän seutuihin, sekä käsien jänteisiin.

Hartia- ja keskivartaloalueiden piirtämisessä käytin häpeämättä hyväkseni kirjaa ”Anatomian piirustusopas, ihminen”.

 

Viimeaikoina en ole juurikaan saanut teoksia valmiiksi asti, joten tämä on oman julkaisunsa arvoinen ihan jo siksi, että sain sen tehtyä loppuun (heikosti, mutta kuitenkin).

 

Materiaaleina käytin tavallisen luonnoslehtiön paperia (aika sileää, melkein kuin tulostuspaperi) sekä 0.7 mm lyijytäytekynää (ja siinä mukana olevaa pyyhekumia).